Kurt Kuhlmey

Eräs toisen maailmansodan tunnetuimmista Stukaohjaajista oli Kurt Kuhlmey. Hän syntyi Insterburgissa, Itä-Preussissa ja ura lentäjänä alkoi 15-vuotiaana purjelento-oppilaana. Lupakirjansa saatuaan hän aloitti harjoittelun moottorikoneilla, Luftwaffeen huhtikuussa 1934 ja tiedustelukouluun Prenzlauhun. 1935 hävittäjäohjaajakoulutuksessa Schleissheimissa, saavutti siellä hävittäjä- sekä hävittäjäpommittajiin pätevyyden ja kirjautui Dresdenin sotakorkeakouluun upseerikokelaana.

Hän liittyi syöksypommituslaivue StC162:een Schwerinissä 1936, missä aloitti tutustumisen Stukaan. Huhtikuussa 1938 oli komennettuna StG 168:ssä Grazissa, Itävallassa, kunnes hänen komentoonsa siirtyi lentotukikohta Insterburgissa huhtikuussa 1939. Toisen maailmansodan sytyttyä syyskuussa 1939, yliluutnantiksi ylennetty Kuhlmey oli 1:n lentueen komentaja StG 1:ssä. Yksikkö osallistui salamasotaan Puolassa, Norjassa, Ranskassa sekä taisteluun Englannista elokuussa 1940. Nopeat ja liikkuvat Englannin ilmavoimat aiheuttivat raskaat tappiot laivueen hitaille Ju-87 koneille. Kuhlmey sanoi myöhemmin, että hänen monista tehtävistään taistelu Englannista oli hankalin hänen urallaan. Kuhlmeyn lentue menestyi kuitenkin hyvin Maltan hyökkäyksessä ja lukuisissa muissa operaatioissa välimereltä Pohjois-Afrikkaan.

Kuhlmeyn ainutlaatuiset lentäjän –ja komentajantaidot tulivat laajalti tunnetuiksi omien ja vihollisten joukkojen keskuudessa. Tammikuussa 1942, hänen yksikkönsä oli 2:s lentueen vahvistuksena , StG 3. Maaliskuuhun mennessä hän oletettavasti komensi StG 3 ja johti yksikköään operaatioissa Kreikassa, Kreetalla, Jugoslaviassa ja Krimillä.

Jatkosodan suurhyökkäys ja lento-osasto Kuhlmey

Kannaksen suurhyökkäyksen alettua rajuna pyydettiin materiaali- ja taistelukalustoapua Saksalta. Asevelikin oli tiukilla sotatoimien sujuessa liittoutuneita vastaan yhä huonommin, silti apua maa- meri- ja ilmataisteluihin saatiin. Saksan sodanjohto halusi vakauttaa Karjalan kannaksen tilannetta
ja osana luvattua apua taisteluosasto Kuhlmey tuli Suomeen 12.6.1944. Kuhlmey johti osastoaan mm. Talin ja Ihantalan rajuissa taisteluissa tehden osaltaan mahdolliseksi suurhyökkäyksen pysäyttämisen. Suomen päädyttyä välirauhansopimukseen, yksikkö poistui. Maaliskuussa 1945 Kuhlmeystä tuli SG:n hävittäjä-pommittaja 2- Immelmann–yksikön komentaja Saksassa, jossa tehtävässä palveli sodan loppuun. Kuhlmey oli lentänyt sodassa noin 500 taistelulentoa, joista 30 FW 190:llä, ylennyt everstiksi ja palkittu ritarimerkillä. Sodan jälkeen hän työskenteli Saksan Stukalaivue matkalla Kannakselle

tiedustelupalvelussa. Kun Saksan puolustusvoimat järjestettiin uudelleen, hänestä tuli puolustusministeriön jäsen, myöhemmin Saksan ilmavoimien suunnittelu –ja operaatiopäällikkö sekä toisen ilmadivisioonan komentaja. Eläkkeelle pidetty upseeri siirtyi kenraalimajurina Saksan ilmakuljetuskomennuskunnasta.

Luftwaffen osasto Kuhlmeyn lentäjät taistelivat Suomen puolesta, tekivät sotilaina parhaansa. Heidän apunsa vaikutti oleellisesti Suomen säilymiseen itsenäisenä kansana. Teos: Hannu Valtonen, Keski-Suomen Ilmailumuseon julkaisuja 2, Lento-osasto Kuhlmey. Saksan Luftwaffe Suomen tukena kesällä 1944

Kuhlmeyn koneita
Osasto Kuhlmey käytti Suomessa ollessaan näitä konetyyppejä.

Junkers Ju 87 "Stuka"

Syöksypommittaja Junkers Ju 87D-5 ja "Kanonenvogel" Ju 87G-1

Junkers Ju 87 Stuka= Sturzkampfflugzeug, kuuluisa saksalainen syöksypommittaja, suunniteltiin komentaja Ernst Udetin vaatimuksesta. Se oli Luftwaffen palveluskäytössä vuosina 1937-1945.
Kone oli vahva, tarkoituksenmukainen ja vakaa lentää. Stukaa käytettiin menestyksellisesti tarkkuuspommituksen ohella myös panssarivaunuja, laivoja, tutka-asemia yms. vastaan varustettuna tällöin kahdella 37mm panssarikanuuunalla , ( "kanonenvogel" ). Koneen hitaus alkoi haitata sodan loppupuolella, mutta itärintamilla taitavissa käsissä se kuitenkin suoriutui erinomaisesti.

Eräs menestyneimmistä Stuka-lentäjistä, Ulrich Rudel ( 1916-1982 ) tuhosi "kanuunalinnulla" peräti 519 panssarivaunua, taistelulaivan, risteilijän, hävittäjäaluksen, neljä panssarijunaa, siltoja, 70 maihinnousuvenettä ja yli 150 tykistön tuliasemaa, erilaisia maakulkuneuvoja yli 800 lentäen 2530 taistelulentoa joissa saavutti myös yhdeksän vahvistettua ilmavoittoa.Hänet ammuttiin alas 32 kertaa. Huimasta lentäjänurastaan Rudel on kirjoittanut kirjan Stuka-lentäjä.

2- paikkainen syöksypommittaja, ohjaaja sekä taka-ampuja
Nestejäähdytteinen 1420 hp Junkers Jumo 221 J 12 -moottori tai Daimler Benz DB
Nopeus 410 km/h, lakikorkeus 8000 m, toimintamatka 600 km
3 kpl Rheinmetall Borsig MG 17 7.9 mm konekivääriä
1 kpl 500 kg pommi rungon ja 4 kpl 50 kg pommeja siipien alla.
Panssarintorjuntaversio 37mm panssarikanuuunalla, ( "kanonenvogel" )
Valmistusmäärä yli 5700 kpl.

Focke-Wulf 190 A-D

Focke-Wulf 190 A-6 ja ns. pitkänokkainen FW 190 D-9 " Dora"

Focke-Wulf 190A- ja D -mallit olivat varmasti eräitä parhaimmista toisen maailmansodan hävittäjistä. Ne suunnitteli Tohtori Kurt Tank ja Rudolf Blaser ,Focke-Wulf Flugzeugbau AG- tehtaan insinöörit. Lähtökohtana oli tuottaa pienikokoinen ja tehokas, ilmajäähdytteisellä moottorilla varustettu hävittäjä. Tuloksena oli BMW-tähtimoottorilla varustettu Fw 190. Se oli erinomainen jokapaikan -hävittäjä ja vahva rynnäkköpommittaja. FW 190 A:t olivat myös suorituskykyisempiä kuin Messerschmitt Bf 109 -tyypit, mutta eivät olleet aivan yhtä tehokkaita suurissa korkeuksissa. A-malli tuli käyttöön 1940 .

Pitkänokkaiset "Dora"- FW 190 D-tyypit olivat suunniteltuja yläkorkeuksien torjuntahävittäjiksi torjumaan liittoutuneiden pommikoneita. Ne käyttivät tehokasta vesi-metanolisuihkutuksella varustettua nestejäähdytteistä Junkers-moottoria, ja vastasivat amerikkalaisia Mustang P-51D ja englantilaisia Spitfire XIV -hävittäjiä. "Doraa" pidettiin tästä joukosta parhaana. FW-190:n A ja D -versioita valmistettiin yli 20.000 kpl. D-mallit tulivat käyttöön 1944.

FW 190A

1-paikkainen hävittäjä
BMW-ilmajäähdytteinen tähtimoottori 1250 kW BMW 801D-2 /
Nopeus 636 km/h / Lakikorkeus 11300 m / Toimintasäde 800 km
2 kpl MG 17 konekivääriä ja 4 kpl MG 151/20 E -tykkiä
Ripustin pommia tai lisäpolttoainesäiliötä varten rungon alla.
Rintamakäytössä kesällä 1940 erilaisina versioina

FW-190 D9-versio " Dora "

1-paikkainen hävittäjä, rintamakäytössä kesällä 1944
Pituus 10,20 m, siipiväli 10,50 m
Junkers Jumo 213 A-1 nestejäähdytteinen 1776 -2240 hp 12-syl. moottori, MW 50 ,
myöhemmin Daimler Benz 603AE -moottori

2 kpl 20 mm MG 151/ 200 tykkiä siivissä, 2 kpl 13 mm MG 131/ 475 konekivääriä rungon päällä, 1 kpl 500 kg pommi
Nopeus 580-640 km/h / Lakikorkeus 12 000 m / Toimintasäde 840 km
Erilaisia D-versioita valmistettiin yhteensä n.600 kpl

Tyhjentävät tekniset tiedot kaikista Fw 190 -tyypeistä löytyvät englanniksi osoitteesta: Joe Baugher
http://www.fighter-planes.com/info/fw190.htm