Mätäsvaaran
kylään nousi talvisodan alla molybdeenikaivos
ja kaivosyhdyskunta v. 1939.
Kaivos oli silloin Suomen toiseksi suurin,
Petsamon nikkelikaivoksen jälkeen. Kylä sijaitsee Lieksan ja Nurmeksen
välillä,
Pielisjärven
itäpuolella. Molybdeeni on alkumetalli, joka on
tärkeä osa jaloteräksen valmistuksessa. Molybdeenisulfidia, kaivoksen
jalostetta, vietiin suuret
määrät
sotavuosina
Saksaan. Toiminnan loputtua
v.1947 jäljelle jäi kaivoskylä ja suurin osa
kaivoksen aikaisista rakennuksista, muiden muassa Alvar Aallon
hienot
30-luvun teolliset elementti-tyyppitalot ja yhteisön kiinnostava
menneisyys.
Kulta-Erkka. Mätäsvaaran molybdeeniesiintymän löysi pielisjärveläinen torppari ja kulkukauppias Erik "Erkka" Ikonen ( 20.11.1847- 9.11.1921 ). Kulkukauppiaana hänet tunnettiin nimellä "Laukku-Erkka". Kiinnostuttuaan malminetsinnästä, muuttui nimitys "Hullu-Erkaksi" ja viimein kun malmiesiintymä löytyi, sai kunnianimen "Kulta-Erkka". Esiintymä ei löytynyt sattumalta, vaan määrätietoisella etsimisellä. Ikonen kulki vasaran, poran, meisselin ja säkin kanssa kallioita kolkuttelemassa ja lähetti kivinäytteitä Pielisen laivojen mukana Helsinkiin tutkittavaksi. Hänen kerrotaan uhonneen lähes profeetallisella äänenpainolla epäilijöille: "Vielä se kumu kuuluu Siinailta, "Mätäsvaarassa on mätäpaise, joka vielä kerran puhkiaa" ja "vielä ämmän pylly tärähtää kun aletaan louhia." "Ennen eli Varpasessa, tunnettu Ikos- Erkka, käyntinsä etukumarassa oli hieman verkka" -katkelma Mätäsvaara-kronikasta Uskottuna miehenään Erkka piti professori Aarne Laitakaria, joka suhtautui vakavasti Erkan toimiin. Mätäsvaaran malmivaroista saatiin varmuutta v. 1903, jolloin alettiin rakentaa Joensuu - Nurmes -rautatietä, malmi tuli esiin rautatien esitöiden yhteydessä. Kulta-Erkka kuoli vuonna 1921. Systemaattisen tutkimustoiminnan paikalla aloitti tunnettu kaivostoiminnan pioneeri Suomessa, Karl Theodor Forsström. Hän avasi vuonna 1903 ensimmäisen koekaivoksen. Koska rikastusmenetelmiä köyhälle molybdeenimalmille ei tunnettu, pyrittiin malmia saamaan käsinpoimimalla. Tarkempia tietoja louhintamääristä ei ole. Joidenkin lähteiden mukaan jo Forsströmin aikana Mätäsvaaran molybdeenia olisi toimitettu Saksaan Kruppin asetehtaille. Jotkut haastatelluista muistavat Forsströmin aikana Mätäsvaarassa käyneen ulkomaalaisia herroja kaivosasioissa. Mätäsvaaran suurin avolouhos on nimetty hänen mukaansa, Forsströmin kerrotaan rakennuttaneen pienen mökin Erkalle löydöksensä äärelle. ![]() Vuoksenniska Oy. Wärtsilä-yhtiön luovutettua, paikalle saapui toinen rauta- ja terästeollisuuden harjoittaja, Grönblom -suvun omistama Vuoksenniska Oy. Vuonna 1935 yhtiö sai esiintymän osto-oikeuden ja laajojen timanttiporausten sekä teknillisten selvittelyjen jälkeen osti alueen kokonaan. Outokumpu Oy oli myös samaan aikaan hankkimassa osto-oikeutta laajoihin alueisiin seudulla mutta luopui suunnitelmistaan, koska malmivaroista ei ollut riittävää näyttöä. Kaksi vuotta kestäneiden selvittelyjen jälkeen aloitettiin 3.9.1938 avauskuilun laskeminen ja tammikuussa 1939 ryhdyttiin valmisteluihin kaivostoiminnan aloittamiseksi. Kaivosrakennusurakka annettiin Suomen vanhimmalle rakennusliikkeelle Palmbergille. Keskelle korpea nousi ripeässä tahdissa kaksi norjalaismallista nostotornia, rikastamo, höyryvoima-asema 60-metrisine piippuineen, korjauspajat, pumppuasemat, maanpäälliset puiset vesiputket, autotallit, kaivosteollisuuden apulaitokset sekä asunnot työntekijöille ja toimenhaltijoille. Kuva alla: Peukalonpään kokoinen malmipalanen oli kartiomurskaamosta matkalla kuulamyllyyn. Palanen on Mätäsvaaran aitoa molybdeeniä kvartsissa. ![]() Molybdeeni on jaksollisen järjestelmän ryhmään VI B kuuluva metallinen alkuaine. Sen kemiallinen merkki on Mo, järjestysluku 42, atomipaino 59,95, tiheys 10,2, sulamispiste 2620 °C, kiehumispiste 4800 °C, valenssit ovat 2,3,4,5,6. Molybdeenin keksi 1778 Karl W. Scheele molybdeenihohteesta jota aikaisemmin oli luultu grafiitiksi. Louhinnan ja rikastamisen varsinainen kohde oli molybdeenihohde, MoS², joka sisältää molybdeeniä n. 60% ja rikkiä n.40%. Molybdeeni on metallista, grafiitin tapaan tahraavaa, sinertävän harmaata ja suomumaista mineraalia. Viiru on musta, hieman kiiltävä. Se on pehmeää, kovuus vain 1-1,5. Sillä on yksi hyvin etevä lohkosuunta, jota myöten se helposti suomuilee. Se on tärkein molybdeenimineraali. Molybdeenin tavallisin
seuralaismineraali on kvartsi, mutta
tavataan pienissä määrin myös
sulfidimalmien joukossa. Ominaisuuksia ovat hyvä
lämmön- ja haponkestävyys ja soveltuvuus
erikoisteräksien valmistukseen. Pieniä
kidesykeröitä löydetään
suhteellisen usein, mutta suuremmat esiintymät ja varsinaiset
ekonomiset malmit ovat harvinaisia. Malmien molybdeenihohdepitoisuus
vaihtelee ja jopa alle 0,2 prosenttisiakin malmeja on louhittu. Vain
poikkeuksellisesti on tavattu yli 1% nousevia pitoisuuksia. Molybdeeni
on vähäinen mutta tärkeä
erikoisteräksien raaka-aine, sitä tarvitaan noin pari
prosenttia metalliseokseen. Kova kysyntä nosti kaivostoiminnan
kannattavuusrajan paremmalle puolella.
Mätäsvaaran
esiintymä sijaitsee karjalan gneissimuodostelmassa. Hallitseva
kivilaji on harmaa graniittista syntyperää oleva
gneissi. Se on pegmatiitti- ja kvartsijuonien
lävistämää, jotka ovat
yhdensuuntaisia liuskeisuuden kanssa. Malmivyöhykkeen
yhteydessä esiintyy alustassa punertava migmatiittinen
kivilaji, joka on graniittisoitunutta gneissiä. Puhdas,
punainen graniitti esiintyy myöskin malmikentän
läheisyydessä. Yleinen kulkusuunta on NW-SE
sivukaarteen ollessa etelään, malmikentän
rajojen sisäpuolella 35º- 45º , suuremmissa
syvyyksissä mahdollisesti jonkin verran jyrkempi.
Malmivyöhykettä on tutkittu 800 m pituudelta. Sen
keskivahvuus on 11 m vaihdellen 1- 30 m
välillä. |